lauantai 7. huhtikuuta 2018

Poismuuton syyt selville





Helsingin Sanomissa 7.4. ilmestynyt Karla Kempaksen uutisartikkeli Väestö kasautuu harvoihin saarekkeisiin  oli herättävää luettavaa aamukahvipöydässä varsinkin kouvolalaisesta näkökulmasta. Väestönmuutoksemme vuosina 2015 - 2017 on ollut -2 128 - selkeästi miinusmerkkisin koko Suomen isoista kaupungeista.





On kumma, että vaikka tutkimusten mukaan Kouvolassa asuu tyytyväisiä asukkaita ja kaupunkimme on Suomen turvallisin, asukasvirta suuntautuu meistä poispäin.


Nyt olisi tarpeen selvittää, mihin ja mistä syistä on muutettu muualle. Onko taustalla opiskelemaan lähtö, työpaikan vaihtuminen, kyllästyminen ilmapiiriin vai mikä? Tämä voitaisiin selvittää pois muuttaneille suunnatulla sähköisellä kyselyllä. Vastaamisen tulee olla nopeaa ja yksinkertaista.


Julkisuudessa on väestönkehityksestä aina vain plus- tai miinusmerkkisiä lukuja, mutta niiden sisältö olisi tarpeen avata - meille kaikille. Olisi tärkeää tietää, onko lähtijöissä iso joukko esim. opiskelijoita, joiden on nykyisin lähes välttämätöntä vaihtaa virallisestikin kotikuntansa opiskelun ajaksi, sillä muuten ei voi hyödyntää esim. opiskelupaikkakunnan julkisia. terveyspalveluja. Jos puhumme vain, että taas lähti niin ja niin paljon väkeä pois, vääristämme kokonaiskuvaa ja annamme niin itsellemme kuin ulkopuolisillekin vääränlaisen käsityksen Kouvolan muuttotappiosta.


Kyselyistä saamamme tieto on tärkeää myös siksi, että siten tiedämme, millaisiin asioihin meidän tulee kaupunkina - ja myös laajemmin ajateltuna koko Kymenlaaksona - panostaa. Pääkaupunkiseudun kupeessa eläminen on taitolaji.







maanantai 19. maaliskuuta 2018

Oppivelvollisuus uusiksi?




Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja monien puolueiden mielestä oppivelvollisuusjärjestelmämme kaipaa uudistamista. KS:n pääkirjoituksessa 16.3. arvioitiin OAJ:n kannanottoa “kauniiksi ajatukseksi”, mutta esitettiin, että rahat tulisi kohdistaa mieluummin koulutusleikkauksista johtuneiden virheiden korjaamiseen ja ryhmäkokojen pienentämiseen. Nämä ovat erittäin kannatettavia asioita, mutta riittävätkö ne estämään koulupudokkuutta ja syrjäytymistä?

Oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia pitäisi päästä tukemaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siksi esiopetuksen ulottaminen jo viisivuotiaille olisi hyvä asia ja ensimmäinen askel kohti maksutonta, laadukasta varhaiskasvatusta.

Toisen asteen koulutuksen - lukion tai ammatillisen koulutuksen - suorittaminen on erittäin tärkeää jatko-opintoihin ja työelämään sijoittumisen kannalta. Opiskelu on monille kuitenkin liian kallista: esimerkiksi lukiossa tulee itse hankkia oppikirjat ja kannettava tietokone ja ammatillisella puolella oppikirjoja sekä kalliita laitteita. Raha ei saisi kuitenkaan tulla opintojen esteeksi. Maksuton toisen asteen opiskelu tulisikin toteuttaa. Velvollisuudeksi en kuitenkaan muuttaisi toisen asteen suorittamista. Opiskelukulttuuri muuttuu pakon myötä, eikä muutos ole välttämättä hyvään suuntaan. Oppivelvollisuuden jatkuminen 19 vuoden ikään asti, niin kuin on esitetty, on kuitenkin kannatettavaa - näin annetaan esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille nuorille mahdollisuus suorittaa peruskoulu järkevässä tahdissa.

Opinto-ohjaukseen, erityisopetukseen ja muihin koulutuksen tukipalveluihin panostaminen kannattaa. OAJ:n esitys opinto-ohjauksen jatkumisesta vuoden ajan peruskoulun päättymisen jälkeen kuulostaa oikein hyvältä. Siinä vaiheessa on tärkeää ottaa kiinni nuoret, jotka eivät jatka jostain syystä toisen asteen koulutukseen.

Tällaiset uudistukset vaativat taloudellista panostusta. On kuitenkin täysin arvokysymys, mihin maassa ja kunnissa rahaa suunnataan.





lauantai 17. helmikuuta 2018

Laatua lukioon



Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kirjoitti kolumnissaan  (KS 15.2.) lukion ja lukiolain uudistamisesta. Hänen näkemyksiinsä uudistusesitysten hyvistä puolista on helppo yhtyä monin osin: On tärkeää, että lukion vahva yleissivistävä tehtävä säilyy ja se antaa hyvän pohjan jatko-opinnoille. Myös opinto-ohjauksen ja erityisopetuksen tuominen lukiolakiin on hieno asia. Tuntuu jopa kummalliselta, että niitä ei ole vielä tähän asti velvoitettu järjestämään.

Uusi lukiolaki antaisi paikalliselle opetussuunnitelmatyölle nykyistä huomattavasti enemmän vapautta - Opetushallitus tekisi vain oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt. Se, miten opinnot jaettaisiin opintojaksoihin, olisi paikallisesti päätettävissä. Kenties esimerkiksi oppiaineiden välinen yhteistyö olisi näin helpommin järjestettävissä.
Opintopisteiden käyttöönotto kurssien tilalle olisi silta kohti korkeakouluopintoja, samoin kuin se, että niitä pääsisi pienimuotoisesti kokeilemaan jo lukioaikana.

Häkkänen puhuu kolumnissa myönteiseen sävyyn osaamisen tunnistamisesta. Tämä on tuttu termi ammatillisen koulutuksen reformista: aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan opintopolkua suunniteltaessa. Toivon todellakin, että lukiossa hyväksiluetaan vain toisessa lukiossa opiskellut vastaavat opinnot. Muuten pelkona on osaamisen tunnistamisen käyttö säästökeinona. Silloin paljon puhuttuja laatukriteerejä ei juuri kannata suunnitella.

Lukiolain luonnoksessa korostetaan hyvin lähiopetusta pääasiallisena opetuksen muotona, koska lukiolaiset eivät välttämättä ole vielä riittävän kypsiä etäopiskeluun ja tarvitsevat ryhmää yhteisöllisyyden tunteeseen ja vuorovaikutustaitojen opetteluun. Tuli kuitenkin väistämättä mieleen, miksi näitä samoja arvoja ei nähty tärkeinä ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. Ovatko samanikäiset ammattiin opiskelevat kypsempiä itseopiskeluun, kun lähiopetusta ei turvattu laissa ja sitä on vähennetty vuosien myötä dramaattisesti joka puolella maata? Eivätkö ammattiin opiskelevat tarvitse myöskään ryhmän tukea ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä, kun kiinteän ryhmän sijasta kukin pääsee kulkemaan omaa opintopolkuaan?

Lakiluonnoksessa lukio-opetuksen järjestämislupaan vaaditaan turvallisia ja asianmukaisia tiloja. Jotta nykypedagogiikkaa voidaan toteuttaa kunnolla, pitäisi laissa vaatia myös oppilaitoskirjastoa (vrt. IB-lukiot) tai mahdollisuutta käyttää yleistä kirjastoa osana opetusta. Lukion tilojen tulee myös soveltua tiimi- ja itsenäiseen opiskeluun. Pelkillä luokkahuoneilla ei enää pitkälle päästä.


torstai 25. tammikuuta 2018

Lukevaksi Kouvolaksi



                                                                           
Suomessa on hyvien Pisa-tulosten juhlimisen jälkeen herätty siihen, että lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito ovat kokeneet notkahduksen ja erityisesti pitkien tekstien lukeminen ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina, kun elokuvat, pelit, videot ja sirpalemaiset nettitekstit tuntuvat viihdyttävämmiltä ja helpommilta.

Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut jo yhteiskunnallinen erottaja: pääkaupunkiseutu on 9.-luokkalaisten Pisa-tuloksissa vuoden edellä muuta Suomea, tyttöjen ja poikien tuloksissa on iso ero, ja perheen sosioekonomisella taustalla on vaikutusta lasten ja nuorten lukutaitoon. On myös tiedossa, että syrjäytyneillä nuorilla on varsin usein heikko luku- ja kirjoitustaito. Suomen kielen lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on monesti erittäin haastavaa varsinkin maahanmuuttajille, joista monet eivät ole kotimaassaan oppineet näitä taitoja edes äidinkielellään. Opiskelu, työnteko ja yhteiskunnassa toimiminen perustuvat kuitenkin vahvasti hyvään luku- ja kirjoitustaitoon, ja hyvät lukijat ja kirjoittajat saavat ison etumatkan. Tekstien maailma monimuotoistuu myös jatkuvasti, joten on opittava lukemaan aina vain uudenlaisia tekstejä. Peruslukutaidon hankkiminen ei riitä, vaan lukutaitoa tulee kehittää koko elämän ajan.

Kouvolan kannattaisi liittyä edelläkävijöiden joukkoon ja alkaa kehittämään itselleen lukemista arvostavan kaupungin imagoa. Tämän työn pohjaksi tarvittaisiin Kouvolan tarpeisiin sopiva tavoitteellinen suunnitelma. Lukeva Kouvola tulisi ulottaa neuvolassa huoltajille annettavasta valistuksesta, varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja toiselle asteelle. Erityisen tärkeää olisi myös, että kirjastossa olisi informaatikko tai kirjastonhoitaja, jonka tehtävänä olisi nimenomaan päiväkotien ja koulujen sekä kirjaston välinen yhteistyö. Tämä yhteistyö mainitaan uudessa kirjastolaissakin sekä opetussuunnitelmissa. Kaikissa kouluissa tulisi olla vaivaton mahdollisuus hyödyntää opetuksessa ajantasaisia ja kiinnostavia kirjoja ja lehtiä sekä tietotekniikkaa esimerkiksi tiedonhakuun ja kirjoittamiseen. Tämä ruokkisi myös radikaalisti vähentynyttä lukemisharrastusta. Vain lukemalla monipuolisesti oppii myös kirjoittamaan ja kehittää sanavarastoaan sekä ajatteluaan.

Kouluverkkoa tarkasteltaessa ja siitä päätettäessä kannattaisi edellä mainittu ottaa huomioon. Kun rakennetaan uusia kouluja tai remontoidaan vanhoja, tulee huolehtia, että koulussa on mahdollisuus kirjaston käyttöön, joko samassa rakennuksessa olevan yleisen kirjaston tai koulun oman kirjaston. Myös opettajien täydennyskoulutusta tulee suunnata siten, että kaikilla opettajilla on tiedot ja taidot opettaa monimuotoisia luku- ja kirjoitustaitoja sekä tehdä niiden opiskelu houkuttelevaksi.


Näin Kouvola voisi varmistaa lapsilleen ja nuorilleen parhaat eväät elämään – hyvän luku- ja kirjoitustaidon.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Miten Kouvola huolehtii lapsistaan ja nuoristaan?



Helsingin Sanomien tekemän ja 20.11. julkaiseman nuorten syrjäytymisvertailun tuloksen pitäisi aiheuttaa Kouvolassa huolta ja toimintaa. Tulos kertoo, että kouvolalaisissa nuorissa on paljon syrjäytymisvaarassa olevia. Kouvola sijoittui yli 5 000 asukkaan kuntien vertailussa sijalle 27/176. Mitä pienempi luku, sitä heikompi tilanne. Sijoitus on laskettu koulutuksen ulkopuolella olevien, työttömien, masennuslääkkeistä korvauksia saaneiden ja rikoksista syyllisiksi todettujen mukaan. Syrjäytymisen on myös todettu olevan usein sukupolven yli jatkuvaa. Miten tällainen kierre katkeaa?

Kaupungissamme on panostettava erityisesti lapsiin ja nuoriin sekä koulutukseen ja tukitoimiin. Kouvolan tulevassa kaupunkistrategiassa tulee näkyä vahvasti se, että haluamme olla lasten ja nuorten kaupunki. Haluamme taata kaikille lapsille mahdollisuuden laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ilman rajoituksia ja rakennamme hyvän peruskouluverkon, jossa on terveet koulut ja opiskeluun aktivoivat tilat ja materiaalit. Huolehdimme laadukkaista ja monipuoliset valinnat mahdollistavista lukioista sekä ammatillisen koulutuksen riittävyydestä ja opetuksen ammattilaisten tarjoamasta hyvästä opetuksesta, koko toisen asteen laadukkuudesta niin, että kouvolalaiset  nuoret saavat paitsi jatko-opintokelpoisuuden myös -kykyisyyden.

Vuoden alusta ammatillisella puolella astuu voimaan lakimuutos, reformi. Opiskelu työpaikoilla lisääntynee, ja aletaan kulkea omia opintopolkuja. Oppimisen tuen tarve lisääntyy. Mm. opinto-ohjausta ja erityisopetusta tarvitaan aivan varmasti nykyistä enemmän. Siihen pitää varautua.
Oppimisen ja kasvamisen tukitoimiin pitää panostaa muillakin kouluasteilla, jotta koulupudokkaista saadaan koppi varhaisessa vaiheessa.

Varhaiskasvatus- ja koulutusasiat ovat tulevien kuntien ydinasiaa. Niihin kannattaa suhtautua suunnitelmallisesti. Millainen sivistyskunta haluamme olla tulevaisuudessa, ja miten pyrimme kohti tavoitteita?


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Koulusta lukevaksi kouluksi



Suomalaisten lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitojen hiipuminen huolestuttaa jo laajasti, muitakin kuin opettajia. Yhteiskuntamme on niin tekstikeskeinen, että jos nämä taidot ovat heikot, syrjäytymisen vaara on ilmeinen. Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan lukutaidon erot ovat kasvaneet hälyttävästi: tytöt ovat vuoden edellä poikia, pääkaupunkiseutu muuta Suomea, ja perheen sosioekonominen tausta on merkitsevä tekijä. Tekstien maailma on lisäksi koko ajan monimuotoistumassa: perinteisten tekstien lukemisen rinnalla tarvitaan taitoja lukea liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältäviä tekstejä ja esim. verkkosivuja, joissa hyödynnetään monenlaisia elementtejä ja keinoja. Lukeminen on siis tullut yhä tärkeämmäksi ja haastavammaksi.

Mutta mikä lääkkeeksi? Lukemista, lukemista ja lukemista. Lukemisen kulttuuri on palautettava maahamme, olemmehan olleet pitkään todellista kirjastokansaa. Vanhemmat on innostettava lukemaan lapsilleen ja näyttämään kirjaa kädessään pitävän aikuisen mallia. Tässä valistustyössä neuvolat ja päiväkodit ovat avainasemassa. Kaikissa neuvoloissa pitää käynnistää kampanja, jossa kerrotaan vanhemmille, miten välttämätöntä lapselle ääneen lukeminen on; videoiden katselu ei korvaa sitä. Mahdollisimman monen lapsen pääsy varhaiskasvatuksen piiriin jo ennen esikouluikää on myös taattava - tässä vaiheessa on tehokkainta tasoittaa oppimisen lähtökohtia ennen kouluikää.

Meillä on jo Liikkuva koulu; nyt tarvitaan rinnalle Lukeva koulu, jatkuvaksi hankkeeksi. Annetaan kaikille kunnille rahaa perustaa kouluihin kirjastot ja tehdään koulukirjastotoiminnasta itsestäänselvyys. Kirjojen ja lehtien on oltava houkuttelevasti lähettyvillä, helposti saatavilla. Lisätään koulun ja yleisen kirjaston yhteistyötä. Liitetään monenlaisten tekstien, niin painettujen kuin digitaalistenkin, lukeminen luontevaksi osaksi koko koulun arkea, kaikkiin oppiaineisiin. Järjestetään kaikille opettajille koulutusta erilaisten tekstien lukemisesta ja hyödyntämisestä opetuksessa.

Pelastetaan suomalaisten luku- ja kirjoitustaito.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tasapuolisuutta koulutuksen järjestämiseen



Viime vuosina harjoitettu koulutuspolitiikka on kohdellut maamme osia eriarvoisesti. Useat viimeaikaiset  mittaukset ovat osoittaneet, että peruskoululaisten oppimistulokset eroavat paljon paikallisesti. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tuore selvitys osoittaa, että kun valtion koulutusta varten myöntämä rahoitusosuus on viety minimiin, kunnat ovat joutuneet paikkaamaan vajetta omalla rahallaan - toisilla kunnilla on ollut siihen paremmat mahdollisuudet kuin toisilla. Pääkaupunkiseudulla peruskoululaiset ovat viimeisen PISA-tutkimuksen mukaan lukuvuoden edellä muuta Suomea. Onhan se selvää, jos kouluissa voidaan järjestää opetusta tuntijaon minimiä laajemmin, on rahaa tehokkaaseen oppimisen tuen järjestämiseen sekä tietoteknisiin laitteisiin, kirjoihin ja muihin materiaaleihin.

Nyt ollaan uudistamassa korkeakoulujen pääsykoejärjestelmää. Tämäkin muutos tuntuu suosivan pääkaupunkiseutua: Helsingin huippulukiot tulevat viemään aimo osan suosituista opiskelupaikoista, kuten HS:n uutisessakin 27.9. todettiin. Varakkaimmilla kunnilla on tarjota valtakunnallisia kursseja laajemmin omia erikoiskurssejaan, joilla voidaan valmentaa ylioppilaskokeessa mahdollisimman hyvin suoriutumiseen ja siten korkeakouluihin pääsemiseen. Kokonaan toinen asia, kannattaako lukiosta tehdä vain korkeakouluja palveleva valmennuskeskus, jonne tullessaan opiskelijoiden pitäisi jo tietää, mille alalle aikoo. Mielestäni tässä tehdään hallaa lukion yleissivistävälle tehtävälle ja hiillostetaan nuoria liian varhain valitsemaan polkuaan.

Koska tilanne on nyt kuitenkin viety jo tähän vaiheeseen, että pääsykoejärjestelmää on päätetty uudistaa, valtion tulee ehdottomasti viimein korottaa kunnille maksamaansa valtionosuutta. Ei riitä, että rahaa myönnetään vain tiettyihin erikoishankkeisiin - sitä tarvitaan ihan tavallisen opetuksen järjestämiseen joka puolella Suomea. Kyse on paitsi nuorten tasa-arvoisesta kohtelusta myös aluepolitiikasta. On täysin kestämätöntä, että pääkaupunkiseutu täyttyy ääriään myöten väenpaljoudesta ja samalla useat muut kunnat kitkuttelevat konkurssin rajoilla. Koulutusmahdollisuudet ovat merkittävä kuntien vetovoimatekijä. Lapsiperheet ja nuori väestö hakeutuvat mielellään sellaisille paikkakunnille, joissa kouluasiat ovat kunnossa. Kunnille tulee antaa tasapuoliset mahdollisuudet koulutuksen järjestämiseen.